Edustuksellin demokratia on edelleen maailman parasta tai ainakin vähiten huonoa
Aika ajoin ja etenkin vaalien alla voi kuulla klassisen kannanoton edustuksellisen demokratian silkasta surkeudesta. Tällainen mielipidekirjoitus julkaistiin myös maanantaina 13.01. Vaaleissa ehdokkaita on niin monen monta, että äänestäjää hämmentää. Ehdokkaat voivat luvata kuuta taivaalta vaikka äänestävät lopulta eduskunnassa vain puolueittensa ryhmäkurin mukaisesti. Ja luonnollisesti kun ollaan lopulta vallassa kohdistetaan valtion kassavirrat ennen kaikkea itselle ja omille tukijoukoille. Vanhaan diagnoosiin löytyi yhtä vanha lääke: Meritokratia eli osaavimpien asiantuntijoiden valta.
Se elementti joka pääsee koostamaan asiantuntijoiden hallitsevan luokan varmistaisi ensiksi oman yli valtansa jatkuvuuden, mikä onnistuu käymällä itsenäisen oikeuslaitoksen kimppuun. Tästä seuraa paljon demokratiaa kamalampi “laillistettu mielivalta.” Tämän jälkeen, oli ensimmäinen meritokraattien sukupolvi kuinka pätevä tahansa, seuraavien valintakriteerinä ei tule toimimaan meriitit vaan uskollisuus edeltävälle. Etenkin suomalaisessa monipuoluedemokratiasta kansanedustajat eivät äänestä itselleen kaikkea valtaa ja romuta oikeuslaitosta, jotta vallan kahva ei vain päädy vastustajien käsiin, joita löytyy kunkin puolueen jäsenelle yli puolet edustajistosta.
Kuinka ahne ja vallanhimoinen edustaja onkaan, järjestelmämme minimoi yksilöiden pikkumaiset itsekeskeisyydet. Korruptoitunutta, tehotonta tai muuten arvotonta edustajaa odottaa neljän vuoden päässä demokratian tulikaste. Vaalit, joissa äänestäjät voivat oman harkintansa mukaan heittää edustajan ulos virastaan. On loppujen lopuksi tavallisten kansalaisten vastuulla tuottaako demokratia parhaita mahdollisia vai vähiten surkeita tuloksia. Otan kuitenkin ilomielin vastaan demokratian tuoman surkean hallitsijajoukon neljäksi tai kahdeksaksi vuodeksi, kuin vuosikymmeneksi tai sadaksi harvainvallassa.